|
Post by Sylvi Keloranta on Mar 31, 2023 16:30:54 GMT 2
Irina Luoto - 26-vuotias (s. 14.09.)
- Tallityöntekijä, työskentelee tallilla noin neljänä päivänä viikossa
- Opiskelee hortonomiksi
Irina työskentelee tallillamme kaikissa hevosten ja tallin hoitoon liittyvissä tehtävissä. Hieman hippihenkinen, hyvin luonnonläheinen ihminen. Kulkee kesäisin lähinnä paljasjaloin (paitsi tallilla), ei useinkaan käytä meikkiä. Pirteä ja iloinen, helposti lähestyttävä ja empaattinen persoona. Hevosten käsittelijänä kärsivällinen ja rauhallinen. Nauttii hevosten kanssa pitkistä metsäretkistä ja rennosta höntsäilystä kentällä. Innostunut myös working equitationista. Oman elämänsä kukkahattutäti ja ylpeä siitä!
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Mar 5, 2024 22:00:20 GMT 2
5.3.2024 Ajatuksen virtaa
Sylvin talon savupiipusta nousi sankka sauhu sinisenä hohtavalle maaliskuun taivaalle. Vaikka päivät olivat jo pidentyneet ja aurinkokin alkoi lämmittää lumikinoksia, ei leivinuunia sopinut pitää kylmänä - sen Irinakin oli jo Sylvin selostuksista oppinut. Raidallinen kissa touhusi vanhan navetan kivijalan luona ja teki näyttävän hyökkäyksensä parahiksi juuri, kun himoittu hiiri otti ja livahti kivenraosta rakennuksen alle. Sivusilmällä Irina seurasi miten kissa heilautti harmistuneena häntäänsä asettuen uudelleen kyttäysasemiin. Nainen hymähti ja heilautti auki painavan nelipeilisen ulko-oven, joka narahti mennessään.
"Tuu vaan tänne keittiöön, tulit kuule kreivin aikaan kahville!" Sylvi kuului huhuilevan talon perukoilta. Vahva kahvin tuoksu tosiaan leijaili eteisessä, kun Irina nykäisi ärsyttävästi pikkuvarvasta hanganneet tallikengät jalastaan ja heitin hevosenkarvojen peitossa olevan ikivanhan pusakkansa naulakkoon. Lattialankkukin piti voivottelevaa ääntä, kun hän kumartui kurkistamaan kirkuvanpunaista jälkeä varpaassaan. Voi luoja, voisiko joku oman elämänsä insinööri jonkun yksisarvispölyn avulla yhdistää turvakärjet ja paljasjalkakengät, Irina ajatteli könkätessään keittiöön. "Mitäs sulle on tapahtunut, joko se Reeta kerkesi pudottaa jonkun tiiliskiven sun jalalle?" Sylvi kysyi hymynkare suupielessään lyödessään pöytään arkisen kahvikupin ja kaataessaan siihen höyryävän kuumaa, mustaakin mustempaa kahvia. Heh. Sylvi osui naulan kantaan - pari päivää sitten hyväntahtoinen mutta pahuksen kerkeäväinen, pilkullinen knabstrup-tamma oli onnistunut kaatamaan painavat kottikärryt suoraan omistajansa kantapäille ja saanut siitä hyvästä pikaiset lähtöpassit avustamistehtävistään tarhansiivoajana. "No ei nyt sentään, hänhän on kiltti ku taivaan enkeli! Noi kengät vaan yrittää hioa mun varpaat irti yks kerrallaan" Irina tuhahti teatraalisesti irvistäen ennen kuin jatkoi: "Reetasta puheen ollen, pitäis käydä vaikka jonkun hevoskaverin kanssa maastossa kun sillä on nyt siellä joku kauhu ettei niin mielellään oo mennyt yksin."
Irina huokaisi muistaessaan viimeisimmän talutusretken ja sen lumisen lopputuloksen. Reeta oli jonkin järkytyksen seurauksena hypännyt ojan kautta pellolle, jossa oli noin metrin korkuisessa hangessa vetänyt Irinaa perässään sen kolmekymmentä metriä ennen kuin oli todennut, että tämä on kyllä aika hankalaa ja raskasta. Raskasta oli ollut myös Irinalle tarpoa takaisin tielle takin kaulus, paidan alunen, silmät ja suu täynnä lunta, kun suojalunta oli pellolla noin suunnilleen leukaan asti.
"Käydään ihmeessä, Sylvi myönteli viereisestä huoneesta työpöytänsä äärestä. "Voin lähteä vaikka heti kohta Liekon kanssa teidän matkaan, kunhan on tässä hetki pidelty taukoa. Emmikin oli kyllä tulossa tässä kohta, en tiiä haluisko se kanssa lähteä Tanssilla messiin."
Irina nyökkäsi kahvikuppinsa takaa hörpätessään tuota jumalten juomaa. Aamutalli oli hoidettu, loppupäivän hän saisi käyttää miten mieli teki - käytännössä se toki usein tarkoitti tallilla hengailua työvuoron ulkopuolellakin. Vaikka iltaisin lihakset huutivat hoosiannaa ja hevosten toilailut eivät aina tehneet päivistä yhtään sen helpompia, oli tämä silti juuri se oikea työ hänelle, Irina ajatteli hymyillen noustessaan pöydästä.
|
|