|
Post by Sylvi Keloranta on Mar 10, 2024 22:00:21 GMT 2
Novella CTB, " " Englannintäysiveritamma om. Sylvi Keloranta, puoliylläpitäjä Oliver Susijoki Novellan omat sivut
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Mar 10, 2024 22:23:50 GMT 2
10.03.2024 Kukkahattujen paratiisi
Mitähän tästäkin taas tulee, mä mietin talsiessani iljanteisen jään peittämää kylätien reunaa kohti Nuppulanharjun tallia. Auto oli tietysti levinnyt juuri edellisenä päivänä, kun olin luvannut nyt sunnuntaina tulla kokeilemaan Novellaa ja mahdollisesti tekemään siitä puoliylläpitosopparia. Olihan tää tietysti omalla tavallaan ihan rentouttavaa, linnunlaulu ja askelten rapina tiellä - normaalisti autolla kulkiessani jytisi stereoista basso niin kovalla volyymilla, että sen kuuli varmasti järven toiselle puolelle saakka. Puhelin kilahti taskussa, ja ujutin sen taskustani näpsäyttäen näytön auki peukalollani.
"Joko oot siellä kukkahattujen paratiisissa, ootko jo päässyt hihhuloimaan bambukeppien kanssa?"
Äh. Vanha tallikaverini Oskari oli ryhtynyt ahkerasti kuittailemaan naksuttelijatädeistä, kun olin kertonut meneväni katsomaan ylläpitohevosta Nuppulanharjuun. Talli tunnettiin lähiseudulla pehmeitä arvoja kannattavana paikkana, jossa hevosetkin asuivat aina ulkona ja maastakäsin puuhailu oli yhtä suosittua kuin ratsastus. Mä olin aiemmin ollut henkeen ja vereen kilparatsastaja, valmennuksissa oli käytävä ahkerasti ja kilpailuissa mottona oli "voitto tai ei mitään". Viimeisen vuoden aikana ratsastus oli kuitenkin jäänyt, lähinnä motivaation puutteessa ja koulun vietyä entistä enemmän aikaa. Nyt kuitenkin tuntui että aikaa uudelle hevosystävälle taas olisi - ei kuitenkaan enää samanlaisessa kunnianhimoisessa kilpailumaailmassa kuin aikaisemmin. Halusin aloittaa harrastuksen uudestaan rauhallisemmalla pohjalla ja hieman vähemmillä paineilla. Novellasta olin nähnyt ilmoituksen lähialueen Facebook-ryhmässä, kun Nuppulanharjun omistaja Sylvi oli siellä etsiskellyt puoliylläpitäjää täysiveritammalleen. Entinen laukkuritamma oli vasta hiljattain muuttanut Suomeen ja kaipasi taitavaa ja rauhallista ratsastajaa, joka olisi valmis tekemään hevosen kanssa asioita myös maastakäsin. Diili oli kuulostanut mielenkiintoiselta, etenkin kun täällä Kirnuniemessä ei liiaksi ollut tarjontaa hevosista.
En vastannut Oskarille mitään, vaan työnsin puhelimen takaisin taskuun. Nuppulanharjuun johtavalla tiellä kuulin takaani auton renkaiden rahisevan äänen ja siirryin kävelemään hieman sivummaksi. Yllättäen auto pysähtyikin kohdalle, ja punatukkainen nainen kumartui veivaamaan pelkääjän puolen ikkunan auki.
"Ooksä tallille menossa? Haluutko kyydin?" nainen huikkasi iloisesti. "No joo, voisinhan mä.. Voinko heittää kamat taakse?" myönnyin mukisematta. Hiekoituksesta huolimatta turkasen liukkaalla tiellä käveleminen ei kaikkien kantamusten kanssa ollut suurinta herkkua. "Mä oon Irina, oon tallilla töissä ja on mulla siellä hevonenkin. Sä oot varmaan Oliver?" nainen lörpötteli ratin takana. Mistähän se nimenkin jo tiesi? "Joo, oon tulossa sitä täysiveristä kattomaan. Mistä tiesit?" "Täällä kaikki tietää kaiken, kyllähän Sylvi siitä heti sanoi kun oli sopinut että tuut Novellaa kattoo", Irina tokaisi. "Se onkin mukava eläin, vähän säikky vielä ja herkkis mutta varmasti mahtis ystävä kun tulee tutuksi."
-------
Tallin pihassa Irina oli heti vienyt mut Sylvin puheille, tämän lähtiessä lyhyesti esittelemään tallia. Automaattiset ruokintasysteemit ja kaiken maailman kujaratkaisut tarhassa vaikuttivat kaikkinensa kyllä kerrassaan hyvältä keksinnöltä. Maneesikin löytyi ja hyvän kokoinen ratsastuskenttä, jota vaaleatukkainen nainen kylläkin nimitti puuhakentäksi. Maastotkin olivat kuulemma oikein hyvät ja monipuoliset.
"Ja tässä on sitten tää Novella", Sylvi sanoi kun tallin kulman takaa tuli esiin kokonainen hevoslauma ja lähimmäisenä seisoikin ruunikko hevonen punaisen, kaulakappaleellisen loimen alla. "Ei olla keksitty sille vielä mitään napakampaa lempinimeä, siinähän oiskin sulle heti mietittävää", Sylvi julisti naurahtaen. "Tamma on ollut nyt vielä melkein kokoajan loimitettuna, kun ei sillä ole talvikarvaa nimeksikään. Aurinkoisina päivinä on saanut olla muutamia tunteja ilman takkia ja siitä se ottaakin kyllä aina ilon irti", Sylvi hymyili ja jatkoi: "Eihän se tällaisessa ympäristössä varmaan ole paljoakaan elämässään ollut, isolla laukkatallilla syntynyt ja kasvanut" nainen kiteytti. Mä en malttanut irrottaa katsettani hevosesta, joka ystävällisesti korvat hörössä tuli heti katsomaan meitä aidalle. Tamman silmät olivat kiltit ja katse jotenkin syvä, tuntui kuin eläin olisi katsonut suoraan sieluun. Rapsutin Novellaa kaulasta loimen alta ja hevonen oikein painautui kättäni vasten. "Voisiko loimen ottaa pois?" En oikein itsekään tajunnut, miksi asia tuntui jotenkin tärkeältä. Toki loimi varmaan vähän kutitti hevosta, mutta tuntui että se ei ollut ainoa syy miksi loimi kannattaisi riisua. Sylvi ei näyttänyt ehdotuksestani hämmentyvän, vaan totesi ajatuksen olevan hyvä - päivähän oli suhteellisen lämmin ja aurinkokin oli alkanut paistaa. Heti kun Novella sai loimen pois, se kävi lumeen piehtaroimaan ja tekikin sen antaumuksella, kierähtäen useamman kerran kyljeltä toiselle. Sitten hevonen palasi meidän luoksemme ja käänsi harkitun näköisesti vasemman kylkensä meitä kohti. Ensin en ymmärtänyt mitä eläin tarkoitti, kun se niin pontevasti heilutteli päätään ylös alas edessämme, eikä tehnyt elettäkään liikkuakseen pois vaan ennemminkin tuli entistä lähemmäs. Sitten huomasin ruskeiden karvojen seassa hieman verta - tamma oli jostain saanut kaulaansa haavan, jonka ympärillä oleva iho näytti ärtyneeltä ja punoittavalta.
"Mitä helvettiä just tapahtu?" kysyin karvat pystyssä, kun tajusin Novellan kertoneen mulle haaveristaan. KERTONEEN. MULLE. Hevonen! "Se taisi just puhua sulle", Sylvi hymähti vilkaisten minuun tietäväinen ilme kasvoillaan. "Otetaas tamma talliin ja tsekataan toi tarkemmin, pääsette samalla vähän tutustumaan. Heh, eläinkommunikaatiota parhaimmillaan..", nainen sanoi vielä itsekseen kääntyessään hakemaan Novellan riimua.
Eläinkommunikaatiota? Hetkinen. Olin ollut paikalla vasta kymmenen minuuttia ja tullut jo tähän pisteeseen. Rapsuttelin Novellaa samalla kun kaivoin taskustani kännykän ja näpyttelin pikaisesti Oskarille: "Kukkahattujen paratiisi tosiaan *kukka-emoji*".
|
|