|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 10:54:30 GMT 2
Nupun Louhi "Louhi" 💕suomenhevostamma, syntynyt 9.8.2022 vaaleanruunikko, säkäkorkeus 152cm kasvattaja-omistaja Sylvi Keloranta, Nuppulanharjun Tila
Louhin omille sivuille ->
|
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 10:55:02 GMT 2
Silmän kohtalo___________________________ Oli pimeä ja kolea syysilta, kun pihattoa siivotessani huomasin noin kahdeksan kuukauden ikään ehtineen Louhi-varsan siristelevän toista silmäänsä oudosti ja hankaavan sitä jatkuvasti etujalkaansa. Kävelin varsan luo kulmat kurtussa, ja yritin otsalampun valossa nähdä hieman paremmin, osoittelematta varsaa kuitenkaan suoraan päin näköä. Ulkona tilannetta oli kuitenkin hankala tutkia, joten kävin hakemassa Louhille riimun ja talutin sen kirkkaasti valaistuun talliin. Hevosten hengitys huurusi kevyesti pihalampun kelmeässä valossa, kun avasin tallin sivuoven ja johdatin varsan sisälle.
Tallissa totuus paljastui koko karmeudessaan. Varsa antoi onneksi tutkia itseään varsin kiltisti, kun ronkin silmää huolestuneena. Louhin silmä oli vetisen rähmän peitossa, ja sarveiskalvo oli muuttunut paikoitellen harmaaksi. Silmän yläpuolella kulki verinen naarmu joka kertoi, että jokin terävä oli ilmeisesti raapaissut silmää. Olin aiemmin päivällä nähnyt lauman tiheässä kuusimetsässä, ja siellä Louhin temmeltämässä tyylilleen uskollisena pukitellen ja juoksennellen. Ehkä siellä jokin risu oli osunut silmään, en tiedä. Nyt tärkeintä olisi kuitenkin saada paikalle eläinlääkäri, joka voisi tutkia tilanteen tarkemmin. Laitoin Louhin (joka kaikeksi onneksi osasi jo viettää lyhyitä hetkiä karsinassa yksinään) yhteen karsinoista, ja lähdin hakemaan Maikki-emää sille seuraksi talliin.
Eläinlääkäri saapui reilun tunnin kuluttua, ja vahvisti sen mitä jo epäilinkin. Louhi oli saanut sarveiskalvoonsa pahan haavan. Koska jo eläinlääkäriä odotellessamme silmän tilanne oli vain huonontunut ja silmä alkanut esimerkiksi rähmiä entistä enemmän, eläinlääkäri suositteli meitä lähtemään klinikalle vielä saman illan aikana. Lääkäri laittoi silmään ensiavuksi hieman jonkinlaisia silmätippoja, ja antoi varsalle varmuuden vuoksi pienen annoksen kipulääkettä.
Illan hähmeessä lähdimme ajelemaan klinikalle vajaan tunnin ajomatkan päähän. Louhi oli harjoituksen vuoksi kulkenut emänsä kanssa trailerissa jo muutamia kertoja, ja kiipesi nytkin Maikin perässä sukkelasti kyytiin. Jokin Yle Yksi-kanavan puuduttava keskusteluohjelma surisi taustalla, kun laitoin vilkun päälle ja käännyin traileri perässä isommalle tielle. Pyyhkijät pyyhkivät laiskasti, ja pimeys auton valokeilan ulkopuolella tuntui normaaliakin syvemmältä ja mustemmalta.
Klinikan pihassa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari traileria. Paikka oli auki tänään enää pari tuntia ja ounastelinkin, että joutuisin luultavasti jättämään hevoset tänne yön yli. Hyppäsin Hiluxin kuskin penkiltä alas ja vedin pipon vähän syvemmälle päähäni, kun hyinen syystuuli pyyhkäisi ylitseni. Kävelin pihan yli klinikkarakennuksen ovelle, ja avasin sen. Ovi oli raskas ja sulkeutui perässäni hiljaa jysähtäen, kun suuntasin ilmoittautumaan. Pakkopilttuussa näkyi olevan letkutettavana yksi suomenhevoselta näyttävä ruuna, ja huoneen toisella laidalla seisoi iäkkään näköinen poni umpituiterissa pää alhaalla. Kävin kirjoittamassa tietomme ilmoittautumislomakkeeseen, ja kysyin sitten hoitajalta, voisimmeko tulla sisälle. Saatuani myöntävän vastauksen, pyysin voisiko joku tulla taluttamaan Maikin sisälle. En ollut vielä koskaan taluttanut Louhia yhtä aikaa toisen hevosen kanssa, enkä varsinaisesti palanut halusta kokeilla sitä ensimmäisen kerran tällaisessa ympäristössä. Ystävällisen näköinen, poninhäntäinen nainen tarjoutui avukseni, ja yhdessä lähdimme purkamaan hevosia trailerista. Louhin silmä oli melko rajun näköinen, se oli aivan rähmän peitossa ja varsa piti sitä lähestulkoon kiinni. Talutimme auttajani kanssa hevoset sisälle, Maikki sai käytäväpaikan ja minä pitelin Louhia vieressä riimussa.
Eläinlääkäri tuli luoksemme melko pian, ja pisti ensin Louhille rauhoituksen. Kun varsan pää hetken kuluttua alkoi laskea ja reaktiot hidastua, lääkäri saapui tutkimaan sen vammaa tarkemmin. Silmään laitettiin väriainetta, jonka avulla pystyttiin selvittämään haavan laajuus. Haava oli iso, sen minäkin osasin nähdä kun eläinlääkäri raotti silmäluomia jotta näkisin paremmin. Voi voi, mitähän tästäkin seuraa.
Louhi jäi Maikin kanssa yöksi klinikalle, kuten olin uumoillutkin. Siellä eläinlääkärit voisivat tarkkailla tilannetta paremmin, ja lääkitsisivät silmää muutaman tunnin välein. Kotona varsan silmää tuli edelleen lääkitä antibioottitipoilla ja erilaisilla voiteilla, ja varsan päässä tuli pitää huppua, joka estäisi silmään pääsemästä liikaa valoa. Ennuste oli periaatteessa hyvä, mutta koska haava oli ollut vakava ja isku osunut silmään juuri pahimmoilleen, oli mahdollista että loukkaantuneen silmän näkö jäisi tulevaisuudessakin sameaksi. Louhi kyllä reagoi silmällä, mutta selvästi huonommin kuin terveellä puolella. Voitiin siis päätellä että näkökyky oli selvästi huonontunut, mutta silmä ei kuitenkaan missään tapauksessa ollut sokea. Silmää ei siis haluttu lähteä poistamaan, ellei se vaikuttaisi tulevaisuudessa vaivaavan hevosta jotenkin.
Koska silmän paraneminen näytti ulkoisesti muuten edistyvän hyvin ja kaikki rähmiminen ja punoitus katosi, ei eläinlääkärin mukaan tarvitsisi olla huolissaan. Kontrollikäynnillä kävimme vielä hieman myöhemmin, ja siellä todettiin vamman parantuneen niin hyvin kuin tuollainen vamma vain voi parantua. Muistoksi tuosta koleasta, inhottavasta syysillasta Louhin näkökykyyn jäi kuitenkin pysyvä lovi. Silmä ei vaikuta olevan kipeä tai oireilevan enää muuten, heikentyneen näön huomaa vain Louhin ajoittaisesta varovaisuudesta ja siitä, että jännittäviä asioita se katsoo selvästi aina terve silmä edellä. Onneksi näkö on kuitenkin sataprosenttisesti tallella toisessa silmässä - rapatessa roiskuu, sanoo Louhi!
|
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 12:55:53 GMT 2
24.8.2022 Voihan vattu!
Kirosin käsivarsiani polttelevia nokkospuskia samalla, kun yritin raivata tietäni niiden lävitse Louhin ohjat toisessa kädessäni. Tammaa eivät nokkoset tuntuneet häiritsevän, päinvastoin - se napsi niitä tyytyväisenä suihinsa kulkiessaan rauhallisena perässäni läpi pusikoiden. Eikö sillä ole minkäänlaista tuntoaistia suussa? Oli tälle touhotukselle jokin syykin - olin nimittäin bongannut maastolenkillä aivan valtavat vadelma-apajat, joita ei kertakaikkiaan voinut ohittaa! Kaikeksi onneksi minulla oli tapana pitää aina syksyisin satulalaukuissa mukana paria pussukkaa ja rasiaa juuri tällaisia hetkiä varten. Pahaksi onneksi sen sijaan, noh - vadelmat olivat olleet hieman sivussa polulta, ja sen takia kärvistelin nyt käsivarret punaisina ehkä maailman ärhäköimpien nokkosten keskellä.
Onneksi Louhi oli minun kasvattamanani hevosena tottunut jos jonkinlaiseen sekoiluun, ja seisoi nytkin kiltisti vieressäni sillä aikaa, kun noukin rasian täyteen ihanan pulleita, kypsiä vadelmia. Muutama marja livahti kyllä suoraan suuhunikin, ja kokeeksi tarjosin Louhillekin pientä maistiaista. Tamma on tallissamme tunnettu hedelmien ja kaikenlaisten marjojen ystävä, mutta vadelmaa sekään ei ollut tainnut vielä maistaa. Louhi poimi vadelmat kämmeneltäni varovasti ja näytti ne syötyään siltä, että olisi voinut ottaa lisääkin. Virnistin, ja yritin epämääräisin käsimerkein näyttää Louhille, että se voisi syödä marjoja suoraan pensaasta. Ja kuinka ollakaan - Louhi astui kiinnostuneen näköisenä lähemmäs ja alkoi tehdä selvää vadelmapensaasta. Hah, marjastin yhdessä hevosen kanssa! Kuka olisi uskonut.
|
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 12:56:35 GMT 2
27.8.2022 Metsän kuningas
Puin käytävällä seisovan Louhin päälle kirkkaanoranssin heijastinloimen ja kiinnitin sen huolellisesti. Olimme lähdössä metsälenkille, eikä maastossa ikinä voinut näkyä liian hyvin. Erityisesti nyt kun hirvenmetsästyskausi oli pian alkamassa, oli syytä olla varovainen varsinkin hevosen kanssa liikkuessa. Minulla oli päällä keltainen sadetakki, ja vedin sen ja turvaliivin päälle vielä huomiovärisen heijastinliivin. Louhi näperteli aikansa kuluksi seinällä roikkuvia riimunnaruja, kun sidoin vielä hiukseni ja kiinnitin kypärän leukahihnan.
Syyssateet olivat alkaneet, ja pihalla vihmoi nytkin hieman vettä. Talutin Louhin selkäännousukorokkeen viereen ja tarkistettuani satulavyön, nousin kyytiin. Louhi odotti nätisti paikoillaan kun korjailin vielä pitkän sadetakin helmat siististi jalkojeni suojaksi. Kun annoin luvan, tamma lähti liikkeelle korvat hörössä sateesta huolimatta. Suuntasimme ensin järvenrantapolulle, ja sieltä tarkoituksenamme oli kulkea pienen kiertoreitin kautta Rajamäen autiotilalle johtavalle tielle. Tilan toiselta puolelta pääsisi mukavia hiekkateitä pitkin kotiin, eikä tarvitsisi palata samaa tietä takaisin.
Muutaman kilometrin edettyämme havaitsin, että Louhi oli muuttunut jotenkin hieman piukeaksi. Hevonen ei ollut enää ihan niin rento kuin alkumatkasta, mutta ajattelin sen johtuvan vain tuulisesta ja sateisesta säästä. Juttelin hevoselle rauhoittavasti, kun nousimme Rajamäelle johtavaa hiekkatietä. Vanhan tilan piha oli autio kuten aina, kun sukelsimme pihapiirin ulkopuolella mukavan kuusikon katveeseen. Äkkiä Louhi löi kaikki jalkansa maahan ja pysähtyi kuin seinään, pää ylhäällä. Yllättävästä liikkeestä selvittyäni seurasin tamman katsetta ja yritin tarkentaa, mitä se oli kavahtanut. Äkkiä tuntui kuin kehoni läpi olisi kulkenut pieni sähköisku. Kuusien katveessa, noin viidenkymmenen metrin päässä, oli ruskea möhkäle. Se oli karhu, aivan yhtä jähmettyneenä kuin mekin. Ilmeisesti sateen vuoksi eläin ei ollut kuullut tuloamme, ja koska tuuli puhalsi karhun suunnalta, se ei ollut haistanutkaan meitä. Muutaman sekunnin me kaikki kolme tuijotimme toisiamme pelonsekaisen kunnioituksen vallassa. Sitten sain avattua suuni, ja aloin puhua Louhille hiljaa ja rauhoitellen. Käänsin sen hitaasti kotia kohti, ja vaikka tunsin tammani olevan kauhun vallassa, se ei yrittänyt lähteä juoksemaan. Louhi kääntyi liikkuen jäykästi kuin robotti, ja muutaman askeleen liikuttuaan sen askel alkoi selvästi kiihtyä. Käännyin katsomaan taaksepäin, ja näin että karhukin oli perääntynyt ja liikkui vastakkaiseen suuntaan yllättävän pehmeästi niin isoksi eläimeksi.
Pidin Louhin käynnissä Rajamäen pihalle ja vielä vähän ylikin, sillä en halunnut että karhu ottaisi mitään kipinää kuullessaan lähellä juoksevan saaliseläimen. Alamäen käveltyämme annoin steppaavan Louhin siirtyä hölkkään, ja ravasimme pois pelon joka oli jäänyt jäseniimme. Louhi ravasi ensin reippaammin, mutta rauhoittui vähitellen kun liikuimme pois päin sen pelon kohteesta. Viimeisen kilometrin ennen tallia se käveli jo suhteellisen normaalisti, joskin vieläkin aavistuksen jännittyneenä. Huh, kaikkea sitä! Karhun näkeminen niin läheltä tuntui nyt jo arvokkaalta kokemukselta, olihan kyseessä kiistattomasti metsiemme kuningas! |
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 12:58:25 GMT 2
1.9.2022 Aamu kilpailuissa
Syyskuinen aamu valkeni sumuisena. Muutamat linnut visersivät puissa, kun aamu-usva kulki kisapaikan ratsastuskenttien yli ja maalasi maiseman kauniin utuiseksi, piilottaen sen osin kokonaan näkyvistä. Olimme saapuneet kilpailupaikalle jo aikaisin aamulla, sillä Louhi starttaisi päivän ensimmäisessä luokassa, joka oli suunnattu nuorille hevosille. Louhi nyhti rauhassa ruohoa trailerin vieressä, kun tutkin kilpailuohjelmaa käsissäni. Olin jo kotona hoitanut hevosen pesemisen ja muun siistimisen, joten nyt edessä oli enää varustaminen. Sidoin Louhin trailerin kyljessä olevaan kiinnitysrenkaaseen, ja aloin hiljalleen satuloida sitä. Louhi sai nuuhkia varusteita ennen niiden pukemista, ja katseli rentona ympärilleen säädellessäni hihnoja ja remmejä. Viimeisenä silauksena sidoin Louhin häntään vielä punaisen rusetin, jonka olin kotona unohtanut. Oli aika lähteä tallustelemaan verryttelykenttää kohti.
|
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 12:59:45 GMT 2
10.9.2022 KilpailutTänään olimme Louhin kanssa kisailemassa Vanillabournessa Helppo A-tasoisessa kouluratsastusluokassa. Louhi oli kisapaikalla mukavan rento ja rauhallinen, ja se näkyi myös kisasuorituksessa. Prosentteja kertyi huikeat 71,246, mikä on kirkkaasti meidän ennätyksemme kouluradoilta. Luokka oli todella kovatasoinen, ja suorituksemme riitti kuudenteen sijaan. Louhi on ehdottomasti porkkanansa ansainnut! Ohessa kuva Louhista hienon ruusukkeensa kanssa.
|
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 13:04:58 GMT 2
16.9.2022 Ohjasajoa
Louhin ja muutaman muun tallin hevosen kanssa olisi tänään vuorossa ohjasajoa. Virittelin yhdessä Meerin ja Irenen kanssa maneesiin tarkkuusradan, johon kuului muun muassa pujottelua, kääntymisharjoituksia, sekä muutamia puomitehtäviä. Tarkoituksena oli, että minä ottaisin ajettavaksi Louhin ja Meeri Vapun. Irene sen sijaan saisi ottaa narussa maneesiin mukaan Lyyli-varsan, joka pääsisi vanhempien tammojen kanssa tutustelemaan tehtäviin ja harjoittelemaan ihmisen kanssa toimimista erilaisissa tilanteissa.
Maneesissa oli positiivinen tunnelma, kun aloittelimme hevosten kanssa. Vappu näytti kulkevan Meerin kanssa hienosti ja Irenekin pärjäsi hyvin pikku-Lyylin kanssa, joten saatoin rauhassa keskittyä Louhin kanssa puuhaamiseen. Louhi kulki ohjien välissä rentona kuolainta mutustellen, kun ohjailin sitä mahdollisimman eleettömästi tehtävien läpi. Vaikka Louhi on monissa tilanteissa keskivertohevosta arempi mitä tulee sen takana oleviin ärsykkeisiin, ohjasajossa se on aina ollut hyvä. Toisaalta yritänkin ohjasajaessa itse usein olla hevoseen katsottuna ennemminkin takaviistossa kuin suoraan eläimen takana, joten ehkä tämä helpottaa asiaa. Louhi pärskähteli tyytyväisenä käynnissä ja ravissa, ja lopuksi ajattelin vielä pyytää siltä pätkän laukkaa. Louhi nosti laukan kauniisti ääniavusta, ja laukkasi isolla ympyrällä letkeästi pää alhaalla. Ohjia ja omaa sijaintiani säätelemällä saatoin itse vain kävellä kokoajan, ja näin pitää tuntuman Louhin suuhun tasaisempana - mukana juostessani käteni lähtisivät väkisinkin vähän vatkaamaan liikkeen mukana, ja se taas olisi varmasti hevoselle epämiellyttävää.
Molempiin suuntiin laukattuamme hidastin hionneen Louhin käyntiin, ja keräiltyäni ohjat kasaan kävelin rapsuttamaan hevosta korvien takaa. Tamma hamusi käsivarttani tyytyväisenä, kun kihnutin sen jo hieman syksyisen pörröistä turkkia kankeilla sormillani. On mulla ihana hevonen!
|
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 13:07:14 GMT 2
23.10.2022 Tuotosluokka Baffner EstatessaMaastoesteluokka, 60cm Tuotosluokan haaste: pöllö, punertava, yllätys sijoitus 8/9 
|
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 13:09:57 GMT 2
5.11.2022 Hyväntekeväisyystapahtuma Villa BackassaVilla Backassa järjestettiin viikonloppuna aivan ihana tapahtuma, jossa yhdistyi hyväntekeväisyys sekä molemmat rakkaat harrastukseni, hevoset ja sienestys. Tapahtuman osallistumismaksut menivät paikallisen vanhainkodin käyttöön, ja päivän aikana kerätyistä sienistä ikäihmiset pääsivät yhdessä ammattikokin kanssa leipomaan jos jonkinlaisia aterioita. Aivan mahtava konsepti, sanon minä!
Päivä oli kaiken kaikkiaan aivan ihana. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja Louhi oli iloisena mukana tutkimassa uusia paikkoja. Tammalla oli selässään ratsastushuopa ja isot satulalaukut, joihin laitoin talteen keräämämme sienet. Ison osan ajasta liikuin Louhin vierellä maassa, mutta pidempien siirtymien ajaksi nousin selkään. Kännykän mukaan liikuimme Louhin kanssa päivän aikana yli 10 kilometriä pitkin hiekkaharjujen ja uhkurinlenkin kauniita maastoja.
|
|
