|
Post by Sylvi Keloranta on Oct 31, 2022 21:35:17 GMT 2
Aralynn Ionexmoorinponitamma om. Sylvi Keloranta Omat sivut
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Mar 31, 2023 18:08:34 GMT 2
31.03.2023 Jännittäviä aikoja Tallin käytävällä oli rauhallinen tunnelma. Liina nyppi mietteliäänä karvoja Huldan vaaleanvihreästä dandyharjasta. Karvanvaihtoaika oli totisesti saapunut, sen saattoi harjojen lisäksi päätellä Liinan omasta ulkomuodosta. Valkoinen, aamulla puhtaana päälle vedetty fleecepusero oli magneetin lailla vetänyt puoleensa Huldan ruskeita ja mustia karvoja. Liina huokaisi pölläyttäessään paitansa hihaa - äidin hevosallergia ei pitäisi tästä. Käytävän toisella puolella olevasta karsinasta kuului rauhallinen rouskutus. Louhi-tamma asui pienen, parin päivän ikäisen varsansa kanssa vielä omassa yksittäiskarsinassa ja siihen yhdistyvässä tarhassa. Huldakin saisi oman varsansa ihan pian, Liinu mietti. Juuri tänään hän oli tunnustellut ponin pyöreää, pörröistä kylkeä sen pysähdyttyä hamuilemaan pellon laidalle puhjennneita ensimmäisiä leskenlehtiä. Huldan vatsa oli pudonnut ja sen nisät olivat alkaneet täyttyä. Liina mietti, minkä näköinen varsasta tulisi - ruunikko kuten äidistään, hallakko vai kenties jotain muuta? Äkkiä tallin päätyovi avautui, ja keväiset auringonsäteet pelmahtivat sisälle yhdessä Irinan oranssin, villin hiuspehkon kanssa. " Ai moi, täällähän sä ootkin!" Irina tervehti pirteästi yrittäessään kuumeisesti pärjätä Helssan ulkoloimen kanssa, joka helma toisensa jälkeen pyrki putoamaan naisen käsivarsilta. Liina vastasi tervehdykseen kiiruhtaen samalla auttamaan loimen kanssa. " Helssa on menossa yhdelle asiakkaalle myöhemmin, Sylvi pyysi nappaamaan loimen pois jo valmiiksi. Tässä auringossa senkin mukavampi olla ilman loimea, vaikka onkin osin klipattu", Irina jutteli heidän viikatessaan loimea siistiin pinoon. Liina vaipui taas mietteisiinsä, kun Irina lähti kiikuttamaan loimimyttyä varustehuoneeseen. Tallilla oli joitakin kuukausia sitten alettu järjestää sosiaalipedagogista hevostoimintaa. Asiakkaita oli monenlaisia, ja Liinakin oli ollut auttamassa muutamilla käynneillä. Tallinomistaja Sylvi oli pitkään pitänyt tallin toimintaa hyvin pienimuotoisena ja pääasiassa omana harrastuksenaan. Nainen oli kuitenkin jo pitkään puhunut olleensa kiinnostunut hevosavusteisesta toiminnasta ja nyt viimein päättänyt laittaa unelmat käytäntöön. Nyt tallilla kävi viikoittain useita asiakkaita hevosavusteisessa kuntoutuksessa, ja talliyhteisö oli muutenkin laajentunut Sylvin verkostoiduttua alueen muiden toimijoiden kanssa. Liinasta oli mukavaa, että tallilla oli nykyään enemmän vilskettä. Hän oli käynyt Nuppulanharjussa noin vuoden päivät, ja joskus syrjäisellä tallilla puuhastelu oli tuntunut hieman yksinäiseltä. Arjen seikkailut Hulda-ponin kanssa olivat tietysti aina olleet yhtä mukavia, mutta oli kieltämättä hauskempaa kun tallilla oli nyt enemmän ihmisiä, joiden kanssa jakaa hauskat hetket. Liina nousi ja puisteli vielä loputkin roskat Huldan harjakassin pohjalta. Aseteltuaan harjat siistiin järjestykseen hän nosti kassin paikoilleen ja pyyhkäisi housuihinsa takertuneet roskat pois parilla käden liikkeellä. Irina oli jo ehtinyt hävitä jonnekin, se työmyyrä. Irina oli yksi tallin työntekijöistä ja niin orientoitunut hommiinsa, ettei aina malttanut pitää taukoja. Liina avasi latoon johtavan oven ja jäi pitämään sitä vielä auki niin, että perässä seurannut Sisu-kissa pääsi pujahtamaan oven raosta ulos. Tyttö vetäisi kaulusta hieman ylemmäs, aurinko oli mennyt pilveen ja ulkona oli viileämpi kuin äsken. Toivottavasti varsa ei syntyisi päiväsaikaan ulos, Liina mietti. Hulda oli jo muutaman viikon ajan otettu öiksi sisälle varsomiskarsinaan, jotta tulevaa varsomista pystyttäisiin seuraamaan tarkemmin. Äkkiä Liina huomasi Irinan ja Emmin, jotka huitoivat hänelle pihaton nurkalta Huldan viereltä. " Sillä on vahatipat!", Irina hihkaisi Liinalle, jonka suu kääntyi iloiseen virneeseen. Varsan tuloon ei olisi enää kauaa!
|
|
|
Post by Sylvi Keloranta on Mar 31, 2023 18:11:30 GMT 2
31.03.2023 Kevätilta
Koko päivän pilvettömältä taivaalta paistanut aurinko alkoi jo hiljalleen painua mailleen. Puiden taakse verhoutuva aurinko värjäsi koko maiseman oranssinpunertavaksi. Linnutkin olivat jo suurimmaksi osaksi hiljentyneet levolle - tuntui, kuin koko maisema olisi pysähtynyt. Olin hetki sitten käynyt laittamassa pihasaunalle tulet, ja nyt piipusta tupruttava savu painui hiljalleen alaspäin. Rakastin tuota savun tuoksua, se kertoi rauhallisista koti-illoista ja sopi mielestäni erityisesti kevääseen.
Saunan lämmitys otti oman aikansa, ja odotellessani puuhastelin tallilla. Olin kiinnittänyt Liekon ladon edessä olevaan hoitopuomiin ja raaputin varsan kutisevaa kevätkarvaa pois karkeareunaisella hikiviilalla. Liekko nautti elämyksestä täysin rinnoin, se suorastaan nojasi kättäni vasten ja rullasi ylähuultaan pitkälle eteenpäin. Varsa täytyisi vielä harjata, kaikkien rapsuttelujen jälkeen pintaan noussut pöly oli mustaan, pörröiseen karvapeitteeseen yhdistettynä aika villin näköinen. Sormien välit, silmät ja suu olivat täynnä tummanpuhuvia, pehmeitä hevosenkarvoja, mutta se ei minua haitannut - kohtahan lähtisin pesulle. Yhtälailla kaikki hevosen karvat absorboineelta näytti Emmikin, joka saapui kulman takaa taluttaen valtavan varsavatsansa kanssa hyllyvää Hulda-ponia.
"Veikkaanpa että tää varsoo ensi yönä. On meinaan jo aika hankalan oloista olla ja kun oli ne vahatipatkin", Emmi sanoi pysähtyen Huldan kanssa viereemme.
Hymyilin. Olin jo päivällä saanut tytöiltä päivityksen Huldan tilanteesta, joka vaikutti kieltämättä jo lupaavalta.
"Voi olla. Käyn tarkistamassa sen vielä myöhään illalla ja seurailen kameraa. Voin lähettää teillekin linkin liveen, Liinahan sitä on kanssa jo pari viikkoa seuraillut", ehdotin.
"No se ois kiva! Oon menossa tänään vielä yövuoroon, voin siellä kassan takana kuluttaa aikaa varsavalvojaisiin. Much more interesting!", Emmi kiteytti ja pyöräytti silmiään humoristisesti.
Tiesin Emmin tekevän kahta työtä lisätulojen toiveessa, olihan hänellä muiden juoksevien kulujen lisäksi pari koiraa, joista toisen sairastelut olivat viime aikoina kovasti verottaneet kassaa. Nainen teki tallilla töitä neljänä päivänä viikossa ja viikonloppuisin työskenteli paikallisella liikenneasemalla. Havahduin ajatuksistani, kun tomera tammavarsani yritti alkaa härveltää Huldan riimulla, ponin suodessa sille vähintäänkin kylmäkiskoisen ilmeen. Liekko perääntyi Huldan vihjeestä heti ja naksutteli varmuuden vuoksi suutaan - sisimmässään se oli hyvin herkkä pieni vauvahevonen, vaikka yrittikin välillä leikillään vähän isotella muille.
"Me tullaankin tästä samalla ovenavauksella sisälle, taidan huuhdella Liekon jalkoja vähän pesarilla kun ne on ihan kurassa. Saapahan varsa samalla vähän harjoitusta siihenkin", totesin.
Nykäisin vetosolmun auki ja lähdin Emmin ja Huldan perässä taluttamaan Liekkoa ladon isoista ovista sisään. Mitenhän olisi, olisiko tallissa seuraavana aamuna vielä kevään viimeinen varsa?
|
|